Kesän ajan on mielessäni ja ajatuksissani ollut usko ja kuinka se kasvaa.
Kaikki alkoi kun Joni piti seurakunnassa opetuksen uskosta. Hän antoi pussillisen sinapinsiemeniä jokaiselle kuulijalle. Jeesushan käytti uskon verauskuvana sinapinsiementä.
Eräs perhe sanoi, että laittavat siemenet kasvuun, jotta saavat nähdä millainen kasvi tulee. Näin he tekivätkin ja pian tuli viesti, että taimella ovat. Silloin havahduin, minun siemenet ovat vielä taskussa ja Joni sanoi hänen on raamatunvälissä. Tämä alkoi puhua minulle kuinka siemenet pitää laittaa kasvuun multaan. Taskussa ne eivät kasva, eikä raamatunkaan välissä, vaikka raamattu pyhä kirja onkin.
Joskus meidän usko on purkeissa ja raamatun sivuilla, mutta ei kylvetty eteenpäin. Siemenet pitää kylvää maahan, muuten ne jää turhaksi. Ystävä joka kylvi siemenet kukkapurkkiin näki kuinka siemenistä tuli taimia. Tämäkään ei vielä riitä. Siemenet pitää kylvää maailman multaan eikä pieniin purnukoihin.
Laitoin itse myös siemenet kukkapurkkiin ja kun näin kuinka niihin tuli jo kukkia ymmärsin se tarvitsee tilaa ja siirsin taimen peltoon jossa se alkoi kasvaa voimakkaasti ja tuottaa jo uusia siemeniä.
Samoin meidän tulee kylvää uskolla varustettu evankeliumi maailman peltoon jossa se alkaa tuottaa uutta satoa. Kun evankeliumi saavuttaa ihmisten sydämiä, se alkaa tehdä satoa. Viime aikoina olemme nähneet murtuvia sydämiä, joita Jumalan tuulet liikuttaa. Uskoon tuloja, parantumisia ja vapautumisia. Tätä tekee maailman peltoon kylvetty uskon siemen.
